Tukitoimet

Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joilla on sisäänrakennettu tarve olla toisten kanssa. Mikäli henkilö kokee jäävänsä yksin, hänen elimistönsä ajautuu hälytystilaan pyrkien näin ohjaamaan häntä takaisin toisten seuraan. Kaikki kokevat yksinäisyyttä välillä, mutta jos tunne on jatkuva tai toistuva, tulee tilanteeseen puuttua. Tahaton yksin jääminen tuntuu pahalta ja on pidempään jatkuessaan myös suuri riski terveydelle lisäten jopa varhaisemman kuoleman todennäköisyyttä. Yksinäisyys lisää yksinäisyyttä; se muuttaa henkilön tapaa havaita maailmaa ja tätä kautta käyttäytymistä ja fysiologiaa siten, että eristäytyminen lisääntyy. Vaikutukset säteilevät myös yksinäisen ihmisen lähipiiriin. Tämä kehä kannattaa katkaista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa; mitä kauemmin yksinäisyys kestää, sitä epätodennäköisempää on, että se häviää itsestään. Lapsena koettu yksinäisyys saattaa jatkua läpi koko elämän, jos siihen ei puututa. Jokaisella tulisi olla ainakin yksi ystävä, jonka kanssa voi viettää aikaa ja jakaa asioita.

Yksinäisyys on ongelma, joka usein pahenee ajan myötä. Eri vaiheissa tarvitaan erilaisia tukitoimia. Kaikki lapset hyötyvät sosiaalisten taitojen harjoittelusta arjen lomassa. Tätä tapahtuu normaalissa kanssakäymisessä mm. mallioppimisen myötä ja sitä voi edistää esimerkiksi kuvailemalla sosiaalisia tilanteita (vrt. urheiluselostaja), miettimällä yhdessä hyviä käyttäytymismalleja ja keskustelemalla erilaisista vaihtoehdoista ja niiden seurauksista lapsen kanssa. Aikuisten tulee myös parhaansa mukaan huolehtia siitä, ettei kukaan jää yksin. Ennaltaehkäiseviin toimiin lukeutuvat myös erilaiset ryhmässä toteutettavat ohjelmat, kuten Friends.

Jos joku vaikuttaa jäävän jatkuvasti syrjään yhteisestä tekemisestä vastoin omaa tahtoaan, kannattaa tilanteeseen puuttua nopeasti. Apu saattaa löytyä esim. aikuisten ohjaamista yhteisistä sosiaalisista tuokioista tai leikkimahdollisuuksien luomisesta. Jos yksinäisyys jatkuu pitkään, nämä toimet eivät välttämättä ole enää riittäviä, koska henkilön ajatukset itsestään ja sosiaalisista tilanteista ovat voineet vääristyä siten, ettei hän pysty toimimaan sosiaalisia suhteita edistävällä tavalla, vaikka hän saisikin mahdollisuuksia olla toisten kanssa. Tällöin ammattiapu saattaa olla tarpeen.

Yksinäisyyttä ja sen lievittämistä on myös tutkittu. Hoitoon on käytetty erilaisia lähestymistapoja, kuten sosiaalisten taitojen opettaminen, sosiaalisen tuen lisääminen, sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden lisääminen ja itseä, muita ja vuorovaikutustilanteita koskevien ajatusten käsittely, joka on osoittautunut toimivimmaksi hoitomuodoksi. Kaikkia edellämainittuja keinoja toteutetaan mm. kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa.