Vahvat ystävyyssuhteet auttavat äitiä jaksamaan

Suniya Luthar on tutkinut jo 25 vuotta sitä, millaiset tekijät auttavat vastoinkäymisiä kokeneita lapsia selviytymään vaikeista kokemuksistaan. Kun on tutkittu lasten pärjäävyyteen (resilience) liittyviä tekijöitä, vahvimmaksi yksittäiseksi suojaavaksi tekijäksi stressiä vastaan on noussut vahva ja toimiva vuorovaikutussuhde ensisijaisen hoivaajan kanssa. Lukemattomissa tutkimuksissa annetaan suuntaviivoja siitä, mitä vanhempien tulisi tai ei tulisi tehdä, mutta tähän mennessä tutkimus vanhempien omasta jaksamisesta on ollut vähäistä. Luthar kiinnostui nyt siitä, miten äidit jaksavat toteuttaa riittävän hyvää vanhemmuutta päivästä ja vuodesta toiseen.

Sekä lasten että vanhempien kohdalla keskeiseksi hyvinvointia lisääväksi tekijäksi nousi varaukseton hyväksyntä. Ihminen voi paremmin, kun hän tietää, että hänellä on ympärillään ihmisiä, joiden puoleen hän voi aina kääntyä ja jotka hyväksyvät hänet juuri sellaisena kuin hän on. Läheisten ystävien olemassaolo nousi yhdeksi merkittävimmäksi tekijäksi äitien jaksamiselle.

Kaverikutsu on suunnattu ensisijaisesti lapsille. Varamummoista ja -papoista on myös ollut puhetta. Pitäisikö Kaverikutsun laajentua koskemaan myös äiti- ja isäkavereita? Ainakin kovasti kannustamme vanhempia hakeutumaan toistensa seuraan ja ottamaan aikaa myös omille ystävyyssuhteilleen. Sillä on valtavasti positiivisia vaikutuksia sekä vanhemman että lapsen hyvinvointiin.

Lähde: Luthar, S. S., & Ciciolla, L. (2015, October 26). Who Mothers Mommy? Factors That Contribute to
Mothers’ Well-Being. Developmental Psychology. Advance online publication.
http://dx.doi.org/10.1037/dev0000051